ISOVANHEMPIEN VELVOLLISUUS HOITAA LASTENLAPSIA- MYÖNTEINEN VAI KIELTEINEN ASIA? 

10.05.2021

Äitienpäivän teemaan sopien eilen uutisoitiin Väestöliiton Sukupolvien ketju-tutkimuksesta. Otsikossa todettiin, että  yhä useampi isovanhempi kokee lastenlasten hoitamisen velvollisuutena.

Tuntui hyvältä kuulla,  että sukupolvet pitävät enenevässä määrin yhteyttä.  Sitten uutistenlukija jatkoi, että suuriin ikäluokkiin (1945-50 syntyneet) kuuluvat isovanhemmat eivät ajattele lastenlasten hoitoa varsinaisesti velvollisuutena, vaan enemmänkin oikeutena ja itsestäänselvänä asiana.  Velvollisuus-sana mielletään siis kielteiseksi sanaksi.

Itselleni puolillaan oleva vesilasi on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Samanlainen asenne- tai näkökulmakysymys taitaa olla VELVOLLISUUS-sanan sisältö. Monessa asiassa velvollisuus tarkoittaa minulle samaa kuin kunnia-asia. Minulle äitienpäivänä äidin haudalla käynti ei ole velvollisuus vaan kaunis tapa muistella äitiä. Kolmen elossaolevan sukupolven ketjussa olen se vanhin. Kiitos omille, jo aikuisille lapsilleni, että he ymmärtävät yhdessäolon merkityksen. Lastenlasten kanssa oleminen on niin voimaannuttavaa. 

Kun isovanhempien ja lastenlasten yhdessäolo koetaan vaalimisen arvoiseksi, se kantaa silloinkin, kun isovanhempi sairastuu muistisairauteen. Lapsen ihmiskäsityksen muodostumiselle on tärkeää nähdä ja kokea vanhenemiseen kuuluvat muutokset. Isovanhempi ei lakkaa olemasta, vaan asioista keskustellaan lapsen kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Sairastuminenkin on osa elämää.

Muistiasioiden esillä pitäminen on itselleni tärkeää -  ja myönteinen velvollisuus.